Heinäkuun helteillä on aikaa mietiskellä varpaat meressä. Mieli on vapaa ja odotan innolla Mahler Chamber Orchestran uutta kautta, joka on täynnä hienoja konserttisaleja ja taiteellisia kohtaamisia. Olen vaikuttunut orkesterista, joka on vuodesta 1997 asti toiminut tavalla, joka on minusta ollut edellä aikaansa – ja on edelleenkin. Orkesteri rahoittaa toimintansa kiertueillaan ja yksityisellä tuella. Myynti ja markkinointi on ihan yhtä tärkeää kuin taiteellinen suunnittelu. On osattava kertoa tarinaa ja luoda mielikuvia. On osattava myydä. Kaiken ytimessä on aina korkein taiteellisen tekemisen taso ja laadun vaatimus. Nämä kaksi asiaa voi siis yhdistää – ja menestyksekkäästi. MCO on yksi maailman kysytyimmistä orkestereista ja kiertueemme vievät meidät ensi kaudellakin niin Euroopan, Amerikkojen kuin Aasian huippusaleihin.
Samalla pohdin, että niin kauan kuin muistan, on Suomessa aina toistettu kertomusta suomalaisista laadukkaista tuotteista, joita emme kuitenkaan osaa markkinoida. Joku mättää, kun kansainvälisiä menestystarinoita ei tunnu syntyvän. Eivät ne ihmiset ole sen kummempia tai ideat sen parempia meren toisella puolella, mutta ehkä omiin ideoihin uskotaan enemmän – tai sitten niistä osataan yksinkertaisesti paremmin kertoa ja innostaa muita idean ympärille.
Ideat ja tarinat ovat luovuutta ja luovuus on pääomaa, mutta ei sitä osata hyödyntää täysin muuallakaan. Harvard Business Review nosti esille tekemänsä kyselytutkimuksen, jossa 94% kyselyyn vastanneista yrityselämän edustajista näki luovien yritysten saavuttavan muita enemmän strategista kasvua ja 91% koki luovan ajattelun olevan haluttu henkilöstön avainominaisuus. Yritykset eivät kuitenkaan koe onnistuvansa ideoiden kultivoinnissa ja luovien ratkaisujen löytämisessä – eivätkö konkreettisten ja mitattavien tulosten saavuttamisessa.
Kuulostaa haasteelta ja haasteethan on tehty taklattavaksi. Minä uskon, että meillä taidekentän ammattilaisilla on valtavasti tietoa ja osaamista jaettavaksi juuri siitä, miten tämä luovuuden supervoima valjastetaan paremmin käyttöön yrityksissä. Visionäärisyys on luovuutta, kykyä nähdä pidemmälle, mielikuvitusta – se tarvitsee tilaa kasvaa. Toisaalta yrityksillä on valtavasti huippuosaamista, josta ottaa oppia taidekentällä, erityisesti rahoituskentän murroksessa. Oma väitöstutkimukseni keskittyy juuri näihin elinkeinoelämän ja taidekentän yhteisiin mahdollisuuksiin, mistä syystä tulen jakamaan ajatuksiani täällä ja muilla foorumeilla aina sitä mukaa, kun lamppu päässä syttyy.